lauantai 16. tammikuuta 2010

Kaksi kummallista asiaa

Numero 1. Tyytymättömyys joka hyökkää jostain kulman takaa pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun. Se iskee kiinni naskalihampain ja tarraa syvästi terävin kynsin, sitten se ravistelee apinan raivolla.

Yht'äkkiä huomaa kodistaan kaiken mikä on rempallaan, sotkussa, tarvitsisi muutosta-uudistusta-järjestelyä-jne. Seisoo keskellä lattiaa ja katselee ympärilleen uusin silmin kriittisenä ja äkäisenä. Ei ole aikaa, ei energiaa, liikaa hommaa ylipäätään -ahdistaa, ei rahaa, ei tule mitään. Sitten pahantuulinen ajatus siirtyy omaan itseen, kun ei ole saanut aikaan sitä mitä piti, on tehnyt asioita jotka eivät olleen niin tärkeitä, käyttänyt aikaa väärin, on ollut saamaton, äsyttävää. Ja entä maapallo, joka on kiehumaisillaan ja posahtamaisillaan, luonnon katastrofit ja muut kauheudet. Hirvee paikka tää. En kyllä enää lue lehtiä, tai katso telkkaa, ja muutenkin olen katsonut telkkaa ihan liikaa ja turhia ohjelmiakin. Herään liian myöhään, enkä käy hiihtämässäkään ikinä, en joogaa aamuauringon säteissä. Jos aurinkoa edes näkyy. En ole soittanut ystävä A:lle vieläkään. Ja kirjaston kirja on myöhässä, keskenkin se on. Sitten jos tyytymättömyys on oikein kovalla päällä alkaa ajatella koko elämäänsä ja mitä puutteita siinä on ollut, on nyt ja on takuulla tulevassakin.

Siinä tyytymättömyydessä on pakko tehdä jotain, esimerkiksi siivota, tai lähteä lenkille. Ja siinä huhkiessa alkaa tulla parempi olo, ja tyytyväisempi. Tyytymättömyyden on pakko päästää irti ja livahtaa seinän läpi naapuriin. Mutta mikä kumma on tämä yhtä-äkkinen hyökkäys joka tulee puun takaa ja väistyy ihan yhtä nopeasti? Ensin on ihan normaali olo ja kohta kaikki ottaa aivoon.

Numero 2. (ei liity edelliseen millän lailla). Mystiset unipaikat. Joskus kun on nähnyt voimakkaan unen, jonka tapahtumat ovat olleet jossain paikassa, joka ei ole oikea paikka, tai oikea paikka vääränlaisena, palaa paikkaan eri unissa uudelleen ja uudelleen. Uni on luonut päähäni paikan joka on minulle siitä lähtien olemassa. Unien tapahtumat eivät ole samat, mutta paikka on. Silloin tällöin vierailen näissä paikoissa öisin ja aamulla ihmettelen. Minusta tämä on aika kummallista.


Lisää uskomattomia kummallisia taloja
täältä.

8 kommenttia:

Ruostevilla kirjoitti...

Olet ehdottomasti Rei-Kin tarpeessa! Tasapainottaa ja aukaisee solmussa olevat energiapisteesi. Ei mikaan huuhaajuttu vaan todella toimii :)

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on semmoisia paikkoja. Tavallisin on isovanhempien huvilan katolla oleva piilopaikka, jonne on vaikea mennä, ruumiin pitää muistaa mihin jalka seuraavaksi laitetaan. Lopuksi pitää vielä löytää piilo-ovi. Ja kun pääse sisään on turvassa pienenpienessä kopperossa. Meitä on niin monta, että koppero on ihan täynnä ihmisiä ja hengästystä. Ja turvaa. marke

Minna kirjoitti...

minulleppa iski paskahalvaus, kun sängyssä lojuessa tajusin, että olen luultavasti elämäni puolessa välissä, siis jos hyvin käy. tosin elämäntavat voi pienentää loppuosaa vieläkin.

asiaa ihan piti päivällä pysähtyä miettimään.

Anna kirjoitti...

Rostevilla, olen kyllä kuullut Rei-Kistä mutta en tiedä siitä mitään. Mitä se käytännössä oikein on?

Marke, onko se paikka oikeasti olemassa, siis muisto lapsuudesta johon nyt unessa menet taas? Kuulostaa kivalta unelta.

Minna, puoliväli on minusta paljon, siis kauanhan tällä on jo oltu. Olen onnellinen jos saan vielä toisen mokoman. Mutta samaa mietin elintapojen vaikutuksesta asiaan...

Ruostevilla kirjoitti...

Rei-ki on lempea energiahoito. Kurssilla sinut "viritetaan" oikealle aaltopituudelle, jonka jalkeen voit hoitaa seka itseasi etta muita. Kaytannossa se tarkoittaa kasien laittamista energiapisteiden (chakrat)kohdalle - tai mihin paikkaan kolottaa. Maailmankaikkeuden energia saadaan virtaamaan, joka rauhoittaa, virkistaa ja avaa ne solmukohdat. Silla voi myos auttaa paranemaan. Se on niin yksinkertaista, etta Rei-kia pitaisi opettaa jo lapsena niin voisimme kaikki elaa lunkimmin!
Olen kokeillut sita ystaviini ja kaikki poikkeuksetta rentoutuvat, eraat erityisen herkat saavat kiinnostavia mielikuvia ja tuntemuksia ja se tekee hyvaa minullekin samalla. Suosittelen lampimasti!

Anna kirjoitti...

Ahaa, kuulostaa kummalta, mutta mielenkiintoiseltakin. Kiitti kun valaisit :)

violet kirjoitti...

Minulla on yksi aivan selvä unipaikka.
Tiedän jotenkin että se on Italiassa ja se on säännöllisesti unissani.

Pieni kaupunki, josta voisin piirtää kohta kartan.
Tuossa aukio, tuossa kirkko torneineen jne.

Anna kirjoitti...

Eikö ole mielenkiintoista että oma pää luo uusia maisemia joissa vierailla. Ihanaa.