maanantai 11. tammikuuta 2010

Epäenerginen aamuilija

Aamubussista seurasin taas punaposkisia hiihtäjiä jotka aamun ensivalossa näyttivät onnellisilta ja energisiltä. Mitenkähän monta kertaa elämäni aikana olen haaveillut että heräisin kukonlaulun aikaan hymyillen, ja heti alkuun joko joogaisin, menisin reippaalle lenkille luonnnon helmoihin, tai virkistävälle aamu-uinnille. Siten kehoni elpyisi pirteänä päivän koitoksiin, mieli olisi iloinen ja keveä, omatunto pumpulin puhdas, päivä aloitettu mielihyvin liikunnalla. Aamupalaksi sitten luomujugurttia, leseitä ja tuoreita marjoja.

Jos tähän kykenisin päivä varmasti alkaisi hienosti.

Vaan kun en. Olen iltaihmisiä, herään aina vaivalloisesti, riippumatta siitä kuinka paljon olen nukkunut. Sittenkin kun ruumiini on herännyt, henkisesti olen vielä unessa ja virkoudun hitaasti ja vähän huonotuulisesti kunnes aikaa on kulunut riittävästi. Ja vaikka kuinka toivoisin esim. joogaavani, en siihen pysty, en aamulla.

Silti tuntuu että pitäisi olla energinen aamuvirkku, sellainen on kunnollinen ja hyvä ihminen, aikaan saapa ja yhteiskunnalle arvokas. Vaikka tekisin pitkää päivää mutta aloitan sen myöhemmin kuin kahdeksalta, se ei kelpaa, aamulla on madot napattava.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sama täällä. My thoughts exactly!!!!!!!

t. A

Anna kirjoitti...

Kohtalotoveri :)

Ruostevilla kirjoitti...

Arvaa milta tuntuu, kun aamuvirkkuna multa loppuu virta n. klo 21. En voi menna illalla mihinkaan nolostumatta, kun alan haukotella tauotta ja on vaikea saada vaki uskomaan, etta se ei johdu tylsasta seurasta! Kun voiskin joskus nukkua piiiiitkaaaan...

Anna kirjoitti...

Thih, en olekaan asiaa ajatellut noin päin, aika hauskaa. Kai tässäkin se kultainen keskitie ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

eikös ole hassua. Varmaan perua Saarijärven Paavosta asti tai Aatamista. Niin, silloinhan tehtiin iltaisin = klo 16 jälkeen talvella töitä päreen valossa. No historia sikseen, ei sinua ainakaan kotona ole opetettu aamumadoille

Anna kirjoitti...

No eipä ole niin. Mutta syvässä on Suomen yhteiskunnassa tuo aikainen mato, varmaan muuallakin.

Avaran luonnon viime jaksossa Masai opas etsi Masai Marasta Leopardia, ja kertoi siinä sivussa miten kylän vanhimmat aina opettivat että pitää nousta juuri ennen ensimmäisiä auringonsäteitä, koska juuri ne ensimmäiset säteet siunaavat, näin saa koko päivän matkalle aurinkoa ja siunausta.

Niillä ei tosin ole sähköä ehken vieläkään ja aika hyvät syyt olla hirveästi harhailematta ulkosalla pimeän tultua.

violet kirjoitti...

Mää kyllä olen aamuihminen muttei siitä mulle näytä oikein mitään varsinaista hyötyä olleen...

Anna kirjoitti...

Ei ole tarvinnut ainakaan nolostua kun ei ole vielä hereillä klo 9.30 arkipäivänä, on siitä ehkä se hyöty?

violet kirjoitti...

No joo, voi olla.
Tosin eipä täällä ole ketään nolostuttamassa tuohon aikaan ellei sitten postipakettia olla tuomassa;-)

Anna kirjoitti...

Eikä hiihtämäänkään tarvitse lähteä :)