Ylenpalttinen kesä

Vietimme laiskan pyöräilevän juhannusaaton belgialaisen miehen kanssa. Emme lähteneet kovin kauas kas kun lomaa minulla oli eilinen, tänään on palattava sorvin ääreen. Pakkasimme eväät, wasabipähkinöitä, lakritsaa ja kylmiä siidereitä mukaan, ajelimme koko päivän ympäri Laajasaloa, istuskellen eväinemme siellä missä maisema eniten kutsui. Katselimme auringon kimalteita kallioilla, pursuavaa kasvustoa ja nautimme täysillä kesästä, luonnosta ja siitä ettei ole minnekään kiire. Juuri kun aurinko oli luisumassa taivaanrannan taa seuraamme meloi kanootillaan mukavat miehet, toinen Etelä-Afrikasta ja toinen Englannista. Erittäin hauska ja nauruisa rupateluhetki kulttureista ympäri maailman ja perinteistäkin. Hauska päätös juhannusillalle. Sitten palasimmekin kotiin syömään lettuja belgialaisten mansikoiden ja suomalaisen kermavaaahdon kera.

Jollaksen kartanon hedelmätarha on nykyisin huikaisevan kaunis koiranputkimeri.

Mattojen pesijöillä ei voisi olla hienompaa maisemaa. Nyt pesupöydillä makoili kolme romaninaista suurissa samettihameissaan. He lauloivat yhteen ääneen tunnelmoiden haikeita mustalaisballadeja. En saanut ottaa heistä kuvaa.

Tullisaaren kalliot, auringonlaskun paikka.

Ei, tämä kuva ei päätynyt mukaan vahingossa, minua kiehtoo kovin kivien ja kallioiden kuviot. Mietin miten eri kivilajit ovat sulaneet joskus muinoin muinoin yhteen kerteileviksi kuvioiksi. Sivumennen sanoen hiekkakin on jännittävää, saanut alkunsa kivistä joskus ja nyt on pientä eri väristä murenaa.

Kaunista ja kesäistä juhannusta teille arvon ystäväiset, nauttikaa ylenpalttisesta kesäluonnosta!