Karppiherkku

Tajusin että en ole tainnut täällä kirjoitellakaan että olen karpannut enemmän tai vähemmän viime kesästä lähtien. Karppauksesta kun puhutaan niin pitää muistaa että se on hyvin monimuotoista, eikä se suinkaan aina ole sitä että vedetään mittaamattomia määriä käristettyä pekonia naamaan ja kulautellaan kermaa päälle kyytipoijjaksi. Moni karppaa syömällä täsmälleen muuten kuten ennen, mutta jättämällä viljat, sokerit ja tärkkelykset pois. Proteiineja tai rasvoja ei lisäillä enempää. Tähän väliin jää monta säätöastetta. Itsekin olen kokeillut erilaisia 'tyylejä', etsinyt itselleni sopivinta. Vuoden aikana olen huomannut että ruoka-aineryhmien määrät tuntuvat olevan muutenkin kovin yksilölliset, yhdelle sopii joku systeemi ja toiselle toinen. Yksi asia tuntuu kuitenkin olevan kaikille yhteistä, kaikilla on hyvä olo. Ja olo vaan paranee kun se oma säätö löytyy. Tämän kuittaan itsekin mielihyvin. Energiaa on enemmän, se ihmeellinen väsymyksen tunne että akut ei koskaan kunnolla lataudu on poissa. Jaksan enemmän ja olen harvoin kiukkuinen. Ja nälkä ei koskaan ole huutava, vaan sellainen lempeä muistutus että jossakin vaiheessa olisi kiva jos vaikka söisit.

Asiaan heittäytynyt kokki ja leipuri minussa oli alkuun hiukan pihalla. Yllätyksekseni en ole kaivannut pastaa, tai perunoita. Mielelläni syön kastikkeiden kanssa vihanneksia (aikuisen oikeasti). Leivän ikävä hoituu karppileivillä joita olen pikkuhiljaa oppinut tekemään itsekin. Alkuun leipominen oli outoa, ne selkärangassa asuvat keinot eivät toimineetkaan karppileivonnaisten kanssa. Aika hiivatin monta yritelmää päätyi suoraan uunista kompostiin. Nyt hahmotan jo mitä reseptejä kannattaa kokeilla ja mitkä kannattaa ohittaa. Kaapista löytyy herkullisia ja terveellisempiä vaihtoehtoja valkoisille venhäjauhoille. On ilo ajatella että herkku voi olla täynnä ravinnerikkaita (kamala sana) aineksia ja maistua hyvältä myös. Tulevaisuudessa kirjoittelenkin tänne myös karppausreseptejä. Ne ovat hyviä ja terveellisiä vaikka ette karppaisikaan.

Eilinen raparperiherkku onnistuu myös karpaten. Tässäpä siihen vaihtoehto:

Karppaajan kookos-raparperipaistos

Raparperipaloja noin viidestä varresta
Karppisokeria. Jos ette ole siihen vielä tutustuneet, suosittelen, sillä se on makeutusaine joka maistuu sokerilta, eikä kitkerältä makeutusaineelta.
Vaniljajauhetta maustemitallinen (vaniljajauhetta tulee aina laittaa varoen, jos laittaa liikaa hommasta tulee kitkerä (veitsenkärjellinen jauhetta vastaa teelusikkaa vaniljasokeria).
Kanelia
100g voita (ettekä sitten pinnaa käyttämällä jotain margariinia tms)
0,75dl kookosjauhoja
2 dl kookoshiutaleita

1. Kuori ja paloittele raparperit, ripottele päälle reilusti karppisokeria ja kanelia.
   
2. Sulata voi mikrossa, sekoita siihen 1,5dl karppisokeria ja vaniljajauhe. Lisää kookosjauho ja kookoshiutaleet ja sekoita.
   
3. Lisää taikina ripotellen raparperipalasten päälle.
4. Uuniin n. puoleksi tunniksi ja asteita on 175. Taikinan tulee ruskistua kunnolla ja raparperimehujen pulpahdella karemellisoituneen karppisokerin kanssa taikinan joukossa. Sitten on valmista.
5. Tarjoile suoraan uunista karppivaniljajätskin kanssa (resepti myöhemmin jos teillä ei sellaista jo ole). Tai puolijäähtyneenä kermavaahdolla.

Kookoksen maku raparperin, kanelin ja vaniljan kanssa on ihana, yllättävä ja kesä. Tuoreiden persikoiden tai omenoiden kanssa kookos soveltuu myös erityisen hyvin. Seuraavalla kerralla kerron teille toisen ihanaisen vaihtoehdon murutaikinalle. Haastan teidät kokeilemaan kookosta ensin!