Satuittekohan katsomaan Avaran luonnon Jäinen Planeetta-sarjaa? Napa-alueista kertoo se. Katsoin eilen ensimmäisen jakson ja erään eriskummallisen perhosen elo jäi kovasti askarruttamaan. Ajattelin jakaa siitä teille jotka ette ohjelmaa katsoneet. On nimittäin niin että kun perhosen toukka munasta loppukesästä kuoriutuu alkaa se vimmatusti syödä. Se syö ja syö, yötä päivää. Rouskuttaa menemään mehikasvin toisensa perään. Mutta vaikka se söikin urhealla tahdilla kesä on niin lyhyt ettei se ehtinyt lihoa tarpeeksi muodonmuutosta varten (kovin on energiaa vaativaa se metaformoituminen). Niinpä se ryömii kiven alle ja pakkasten tullen jäätyy. Siis kalikaksi, umpijäähän, sydän pysähtyy ja kaikki.
Mitä tapahtuu sitten keväällä? Kas kun lumi ja jää sulaa, herää toukka henkiin. Pim vain nousee ja jatkaa syömistä. Sitten se syö ja syö, samalla vimmalla. Mutta taaskaan syksyn tullen se ei ole saanut itseään lihotetuksi tarpeeksi. Se menee kiven alle jäätymän herätäkseen henkiin taas keväällä. Näin käy 13 kertaa. Kolmentoista vuoden ajan toukka kuolee ja herää henkiin ja syö syömistään. Sitten neljäntenätoista keväänä se sitten koteloituu herättyään. Muuttaa muotoaan ja kuoriutuu perhoseksi. Sitten sillä onkin muutama kiireinen päivä löytää kumppani ja pariutua. Sitten se kuolee.
Tämän elon kaari on kovin sitten kummiteut mielessäni ja mukafilosofisissa aattoksissani.
Mitä tapahtuu sitten keväällä? Kas kun lumi ja jää sulaa, herää toukka henkiin. Pim vain nousee ja jatkaa syömistä. Sitten se syö ja syö, samalla vimmalla. Mutta taaskaan syksyn tullen se ei ole saanut itseään lihotetuksi tarpeeksi. Se menee kiven alle jäätymän herätäkseen henkiin taas keväällä. Näin käy 13 kertaa. Kolmentoista vuoden ajan toukka kuolee ja herää henkiin ja syö syömistään. Sitten neljäntenätoista keväänä se sitten koteloituu herättyään. Muuttaa muotoaan ja kuoriutuu perhoseksi. Sitten sillä onkin muutama kiireinen päivä löytää kumppani ja pariutua. Sitten se kuolee.
Tämän elon kaari on kovin sitten kummiteut mielessäni ja mukafilosofisissa aattoksissani.
2 kommenttia:
Näin myös tämän ohjelman ja ihmeellinen oli tuon toukan meiniki. Mutta kaikkein traagisinta oli se, että siitä tuli kaiken sen vaivan jälkeen niin ruma, tanakka, karvainen perhonen!
Juu, minäkin odotin jotain ihanaa ja se olikin yöperhosen näköinen. Mutta toisaalta, se sopi paremmin kyllä ympäristöön. Ja pidän kyllä yöperhosistakin, joten ensireaktion jälkeen olin ihan ok :)
Lähetä kommentti