maanantai 3. kesäkuuta 2013

Järkee ja ei

Viime kuukaudet olen vakavasti pohtinut onko tässä omassa yrittäjyydessäni mitään järkeä. Töitä on aivan liikaa ja palkka minimaalinen. Aina kun jokin lähtee vetämään ja kassan tilanne kohenee, täytyy investoida isommin. Sitten nousee työmäärä ja stressi että saa investoinnit kannattamaan. Yksin yrittäminen on haastavaa kun kaikki työt on tehtävä ihan ite. Tuotekehittely, tuotteet, talous, myynti, markkinointi, pr, uuden kehittely ja niin miljoonasti edelleen. Olen pohtinut vaihtoehtoisia keinoja, mistä päästä teettää muilla ja vähentää itsetekemisen määrää, aika vaan ei enää tunnu mitenkään riittävän, eikä tulevaisuus näytä sen suhteen yhtään paremmalta, päin vastoin. Kuulemma parisuhteeseenkin kuuluu satunnainen yhdessäolo. Ja jonkin sortin vapaa-aika on hyväksi ihmiselle.

Aamulla pyöräilin töihin merenrantareittiä. Oli ihana auringonpaiste, tuoksui luonto ja kasvit ja kukat ja meri. Kesälomien alkaminen, ei ketään koko matkalla. Siristelin silmiä, tähystelin uusia vesilintuja, haistelin kesäaamua. Pysähdyin siihen istuksimaan. Ja just sillä hetkellä olin niin älyttömän iloinen että voin tehdä niin. Kukaan ei suutu minulle jos olenkin töistä myöhässä 40 minuuttia kun halusin istahtaa siihen tankkamaan itseeni läjäyksen kallisarvoista kesäaamua. Sitten pajalla avasin kaikki isot ikkunat apposen auki, paperit lentelivät tuulessa, vedenkeitinkin kupsahti lattialle, nauratti.  Latasin musiikin just niin kovalle kun halusin. Hitsi, yrittäjyys ON ihanaa!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se onkin iso hyvä puoli, se sallittu lorvailu, ei vedenkeitin lattialla

Anna kirjoitti...

Onneksi oli kestävää sorttia se vedenkeitin :)