maanantai 29. elokuuta 2011

Yhtäköyttä

Taloussanomat uutisoi tänään yrittäjien pelosta uutta mahdollista taantumaa kohtaan. Että puskurit on käytetty edellisessä taantumassa eikä uutta pähkinävarastoa ole vielä ehditty kerätä. (henkilökohtaisesti en tiennut etteikö vielä oltaisi siinä edellisessäkin...). Mutta kyllä ajatus kylmää, että taas notkahdettaisiin alemmas.

Taannoin keskustelin kollegan kanssa. Hänellä on nettikauppa joka myy käsityötarvikkeita, lisäksi hän vetää erilaisia kursseja myymiinsä tuotteisiin liittyen. Eräs toinen ystävä oli soittanut kollegalta ohjeita ja oli sitten, reilun tunnin puhelun jälkeen, tilannut tuotteet toisesta nettikaupasta. Eikä tapahtuma ollut ainutkertainen, toinenkin ystävä oli tehnyt saman.

Pari kesää sitten luin yrittäjästä joka avasi Hangon kasinon uudelleen. Kuinka hänelle oltiin hurrattu lukuisten ystävien voimalla, eikä kukaan heistä pistäytynyt edes yhdellä oluella kesän aikana.

Ennenkuin jatkan eteenpäin haluan ehdottomasti manita että olen onnekas saatuani ihania ystäviä ja sukulaisia joilta olen saanut paljon tukea yrittäjänä, he ovat auttaneet, tsempaanneet ja ostaneet tuotteitani. Henkilökohtaisesti uskon ettei ihmisille tule mieleen. Että ystävää voisi auttaa ja tukea. Että pienyrittäjän arki on aika karua, varsinkin alussa.

Pienyrittäjä, tai kädentaitojen miniyrittäjä joiden arjesta tiedän enemmän, sellainen joka aloittaa yrityksensä yksin, tai kenties pariskuntana, aloittaa väistämättä ottamalla lainan alkuinvestointeihin. Tätä lainaa hän maksaa takaisin vähintään viisi vuotta. Hän maksaa yksin, tai kaksin, työtilakulut, sähköt ja muut juoksevat kulut. Miniyrittäjän juoksevat kulut, lainanlyhenyksineen ja sosiaaliturvamaksuineen ovat vähintään 1000-2000e kuussa, tämän kattaakseen hänen täytyy myydä reilusti 4000 eurolla. Kun normaalisti lasketaan ettei uusi yritys tuota kahden ensimmäisen vuoden aikana, voidaan miniyrittäjän kohdalla laskea sama neljään vuoteen. Tämä siis jos yritys etenee ns. normaalia vauhtia.

Koska markkinointiin on käytössä vähän rahaa, toiminta ei lähde käyntiin massivisella mainostuskampanjalla. Jos yrittäjä haluaa laittaa lehteen mainoksen täytyy hänen maksaa siitä tuhansia, ei onnistu. Messuille osallistuminen on pöytäpaikalla vähintään 300e, yleensä enemmän. Messuosasto maksaakin jo tuhansissa (sivumennen sanoen yhden sähköjohdon saaminen messupöydälleni maksoi minulle juuri 129e + alv, sähkönkulutus maksetaan erikseen). Niinpä miniyrittäjä soittaa miljoonia myyntipuheluita, lähettää mainoksen ainoksen perään ja toivoo että viidakkorumpu soisi, tieto leviäisi, kunnes asiakkaita olisi riittävästi. Arvannette että hidasta on eteneminen.

Kun em. yrittäjä myy tuotteen, erityisesti jos se on oman käden tuote, saa hän palkkaa tuotteen hinnasta alle neljäsosan. Heti ensimmäiseksi lohkaisee alv 23%, sitten vähennetään materiaalikulut n. 1/4 hinnasta, sitten lopusta maksetaan henkilökohtainen vero joka on min. 17%, loppurahalla joka on palkkaa maksetaan ne juoksevat kulut. Jos jotain jää käteen, hurrataan. Ja siihen että jotain jää käteen oikeasti, pitää myyntiä olla paljon.

Sitten alennuksista. Asiakkaat helposti ajattelevat että voihan yrittäjä antaa heille alen. Vaikkapa laskea 40 euron tuotteen hintaa 35 euroon. Ei kuulosta pahalta, ei. Mutta jos ajattelee että tämä ale ei voi lähteä veroista, eikä kuluista, ymmärtää että yrittäjän 10 euron palkka putosi juuri vitoseen. Tuotteesta jonka tekemiseen on takuulla kulunut enemmän kuin tunti. Jos alenuksen pyytäjä on ystävä, yrittäjä usein sen antaa, koska ei kehtaa sanoa ei...

Kun tähän kaikkeen lisätään taantuma, tai toinen taantuma, puntit alkaa viimeistään tutista.

Kirjoitan tästä siksi että tiedän monta ihanaa ihmistä eri aloilta jotka ovat joutuneet taistelemaan yrityksensä puolesta verisesti ja jotkut hävinneet taistelunsa. Hirvittää ajatella mikä osaaminen menee hukkaan jos yrityksiä kaatuu entisestään. Hirvittää ajatella myös sitä mielipahaa unelmien kariutumisesta.

Niinpä, rakkaat lukijani, jos teillä on ystävä joka on perustanut yrityksen, ajatelkaa vaikkapa ihan uusin ajatuksin kun tekee mieli olutta, tai hierontaa, tekee mieli ilahduttaa itseänne, tai ostatte jollekin lahjan (ostattehan tekin lahjoja lukuisille ihmisille vuoden aikana). Ystävän auttaminen on sitäpaitsi kivaa, ja viidakkorumpukin soi niin kivasti. Herra IKEA ei apua tarvitse, eikä se multikansallinen ravintolaketju.




18 kommenttia:

Pörrö kirjoitti...

Seisovat aploodit. Hyvin kirjoitettu.

Katja kirjoitti...

Kuulostaa hurjalta juuri käsityöyrittäjäksi aloittelevan korvissa. Mutta pakko se on kuitenkin yrittää kuin jättää yrittämättä ja katua myöhemmin. Toivotaan, että ystäviä eksyy minunkin pajaani :-)

Henna A kirjoitti...

Aivan mahtava kirjoitus! Linkkaan heti meidän tuoreen design-handcraftputiikin sivulle. Kiitos!

Anna kirjoitti...

Kiitos Pörtsyliini :)

Katja, olenhan itsekin yritykseen käynyt enkä kadu. Tsemppiä ja onnea uskalluksesta! Kollegaverkostot pitävät järjissä, joten pidetään yhtä :)

Henna, linkkaa tänne putiikkisi sivut!

Henna A kirjoitti...

Ok, kiitos! Tässä tulee linkki:
https://www.facebook.com/disainerit
Ja meidät löytää sitten myös ihan livenä Habitaresta, osasto 5a21. Sinne tuodaan pieni otos meidän putiikista. Tarkoituksena on saada aikaseksi tänä syksynä verkkokauppakin, missä meitä pohjoisen tekijöitä tuotaisiin esille.
Toivottavasti nähdään messukeskuksessa! Mulla on siellä ARKHEEN -tuotteideni osasto mukana myös.

-päivi- kirjoitti...

Käsintehty lahja lämmittää!

Tämän vuoden jouluksi voisi sitten tehdä oikein lupauksen hankkia käsintehtyjä lahjoja ;D

http://www.buyhandmade.org/

Elina kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, linkkaan blogiini.

Anna kirjoitti...

Kiitos Henna linkistä :) Minäkin olen Habitaressa, sisustuksen pientavaroisa Ornamon osastolla kanssa. Nähdään siellä!

Katja, kiitos linkistä. Nostan sen seuraavaan postaukseen, mahtava sivu!

Kiitos Elina. Kiva että sana leviää :)

Yrittäjä itsekin kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus! Lisäisin vielä, että Herra IKEAlle tai monikansalliselle ravintolaketjulle maksetuista euroista ja huomattavasti pienempi osa kiertämään Suomeen ja kohentamaan Suomen taloutta kuin kotimaiselle pienyrittäjälle, varsinkin palveluyrittäjälle, maksetuista euroista.

Jenni kirjoitti...

Tsemppiä, Anna! Olen pyöritellyt usein tätä asiaa mielessäni, sillä yksi läheisimmistä ystävistäni on hieroja. Hänen EI TULISI MIELEENKÄÄN ottaa maksua hieronnasta, minun EI TULISI MIELEENKÄÄN olla maksamatta tai edes ottaa kaverialennuksia. Olen sitten välillä piilottanut rahaa hänen kukkaroonsa tietäen, että se todella menee tarpeeseen: ison perheen kuluihin. Miksi en maksaisi reilusti kaverille, kun maksan mielelläni myös tuntemattomille?

Anna kirjoitti...

Yrittäjälle kiitos lisäyksestä, olet aivan oikeassa, kotimaiselle yrittäjälle maksaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin! :D Mutta tosiaan, samalla pysyy yksi ihminen töissä eikä kortistossa, verorahat karttuu, matskutkin on yleensä ostettu Suomesta.


Jenni, kiitos kaunis kommentista, kiva saada sellainen asiakashenkilöltäkin. Ihana kuvio teillä :) Mutta juuri tuota tarkoitin että kun raha lahjaan ja kaljaan menee kuitenkin eikö sillä olisi samalla kiva tukea ystävää.

Anonyymi kirjoitti...

Asiakkaan kommentti:
Ei sitä tule ajatelleeksi näin tarkkaan. Uskoo kyllä sanonnan, että käsintehty maksaa, mutta eiarvaa, miten vähän siitä jää tekijän hyppysiin.
Hävennyt olen kyllä pari kertaa messuilla, kun en ole mennyt jonkun tutun tuotteita katsomaa, kun olen tiennyt, ettei rahat riitä ostamaan. Olisi tosiaan pitänyt mennä ja sanoa, etteivät ole liian kalliita muuten, mutta minun tämänhetkiselle rahatilanteelle ovat.

Anna kirjoitti...

niin, tai ihan paras jos vaan menee ja katselee ja KEHUU :) Ei minusta tarvitse selitellä ostaako vai ei, kivaa on jos joku käy moikkaamassa.

Puputsi kirjoitti...

Aivan loistava kirjoitus! Tämä lähti kiertoon kaikille tutuille! Sait ilmaistua pähkinänkuoressa sen, mitä oon monesti yrittänyt kertoa niille kavereille, jotka ihmettelevät töideni hintaa. Oma yritykseni on harrastus, mutta en todellakaan halua viedä leipää kenenkään toisen suusta. Kirjaimellisesti.

Anna kirjoitti...

Kiitos Puputsi. Anna vaan sanan kiertää, ties vaikka joskus yrityksesi on muutakin kuin harrastus ja sinunkin leipäsi tulee sieltä :)

Liisa T. kirjoitti...

Moikka! Kirjoituksestasi on jo aikaa, mutta päätinpä silti kommentoida kun tänne eksyin. :)

Hyvä kirjoitus. Osasit tuoda kyllä hyvin esiin tämän asian, vaikka koko aihe on paikotellen aika arkakin. Olen itse suunnitellut yrittäjyyttä, ja haaveissa on joskus toimia kokopäiväisenä käsityöyrittäjänä. Katsotaan, miten käy!

Mielenkiintoinen blogi, menen penkomaan lisää..

Liisa T. kirjoitti...

Moikka! Kirjoituksestasi on jo aikaa, mutta päätinpä silti kommentoida kun tänne eksyin. :)

Hyvä kirjoitus. Osasit tuoda kyllä hyvin esiin tämän asian, vaikka koko aihe on paikotellen aika arkakin. Olen itse suunnitellut yrittäjyyttä, ja haaveissa on joskus toimia kokopäiväisenä käsityöyrittäjänä. Katsotaan, miten käy!

Mielenkiintoinen blogi, menen penkomaan lisää..

Anna kirjoitti...

Liisa, tervertuloa ja kiitos kommentista. Vaikka tekstistä onkin aikaa, asia ei takuulla ole vanhentunut miksikään! Aihe on arka, kyllä, mutta kenties eniten siksi kun asioista puhutaan suoraan niin vähän...

Ennenkuin perustat yrityksen juttele mahdollisimman monen käsityöyrittäjän kanssa, saat monta erilaista näkökulmaa ja vältät monta kantapäällä opittua sudenkuoppaa. Mutta muuten, tervetuloa joukkoon!

Kävin heti katsomassa sivusi ja pidin paljon töistäsi :)