sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sammakoita

Laukut on jo pakattu, kädessä rauhallisen aamun suuri vaniljalatte. Kynnet lakkasin äsken ja nyt voin varovaisesti näppäillä ja kertoa teille vielä erään kivan asian kesästä (kynsien lakkaus on luksusta minulle koska silloin tiedän etten ole juuri menossa upottamaan sormiani maaliin). Olen ilolla lähdössä matkaan, mutta aina matka-aamuna mietin että olisinko kuitenkin ollut onnellisempi laiskotellessa ihan kotisoffalla, nukkumassa pitkille aamupäivään... Käykö teille koskaan näin? Kuitenkin reissusta nautin täysillä, laiskuuskohan sitten iskee lähdön hetkillä.


Niin, yksi kivoimmista kesän kokemuksista on ehdottomasti olleet sammakot. Niitä on ollut hirveän paljon enemmän kuin aikaisempina kesinä. Minusta ne ovat yksi sympaattisimmista eläimistä. Laajasalossa pomppii muhkuraisia korvapuustin kokoisia rupisammakoita, ne hyppäävät laahustamalla, yhden harkitun hitaan ja lyhyen riuhtaisun kerrallaan, vähän pitkästyneen oloisesti, eikä niillä ole kiire mihinkään ikinä (jos niitä kohti kävelee, kiertävät ne hitaasti piiloon peräti kantapään taakse). Ja sitten niitä pienempiä tummia sammakoita jotka hyppäävät korkeammalle kuin pidemmälle. Huvittava näky, hurja retkahtava hyppy korkealle jalat harallaan ja nopeasti perään toinen, ja kolmas. Hyperiä intoa piukalla nämä.

Erään pidemmän hellejakson jälkeen satoi pari tuntia kunnolla vettä. Ilma oli kuuma ja painostavan kostea. Lähdimme silti pyörä-juoksulenkille belgialaisen miehen kanssa. Kun astuimme metsän halki kuljettavalle kävelyreitille huomasimme heti että reitti oli aikalailla varattu. Sammakoita oli ryöminut ties mistä kolosista tielle ja niitä oli kymmeniä ja kymmeniä. Pyöräileminen oli vaikeaa koska niitä oli niin paljon. Pitkän lenkin puolivälin jälkeen sammakot alkoivat näyttää huvittavasti sumopainojioilta tai punnertavilta yrmyilmeisiltä ukoilta. Siinä vaan istuivat liikkumatta ja tuijottivat ties mitä. Kummallisia ja hauskoja otuksia.

Mietin polkiessani etten enää muista miltä tuntuu ottaa sammakko kämmenelle. Muistan kyllä lapsuudestani että se oli jostain syystä hauskaa. Niinpä kun tapasin viimeisen sammakon kotiportailta otin sen käteeni. Se oli hauskaa. Sen pienet herkät varpaat rapisivat kuivasti kämmentä vasten, alaleuka pumppasi tauotta ja se tuijotti ilmeettömänä, muina miehinä naamaani. Istui vain siinä sitten. Suosittelen kokemusta, erityisen hauska tunne. Vielä nimittäin ehtii, toissapäivänä viimeksi poimin minikokoisen portailta pimeästä ja kiikutin syrjempään. Sitten mietin olikohan siltä mennyt kauan kun se oli portaat ylös kivunnut. Joutuikohan aloittamaan happamana taipaleen uusiksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

heippa!

alvariinsa kay juuri niin etta lippuja ja laukkuja on tiedossa ja innolla odotan ja sitten kun se aamu koittaa, voisin vain kuitenkin menna deltsuun ja pesta kylpyammeen.

kiitos viela kerran myohaisvierailumahdollisuudesta:) toivottavasti pian nahdaan!

Hanna

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin sammakot ovat suloisia. Kumma, että niin monista ne ovat inhottavia. Aikoinaan, otin syvänteestä, jossa oli vettä vain sulamisaikaan, kutua isoon lasipurkiin. Siihen piti vaihtaa järvivesi joka toinen päivä, mutta otusten kehittymistä oli kiva seurata. Sen sijaan oli kurja katsoa, miten vesi kuivui syvänteestä ja nuijapäät joutuivat surmansuuhun. Pelastin siis noin 4 sammakon elämän!!!

anna kirjoitti...

Hanna, lohdullista kuulla, erityisesti kun reissaat niin paljon. Minulle ei kyllä koskaan ole tullut tunne että pesisin mieluummin kylpyammeen, laiskottelun puolelle menisi minulla... Onneksi kun matkaan on lähtenyt on aina kivaa.
Kiitos itsellesi vierailusta, myöhäinen ajankohta sopii meille aina hyvin, joten tervetuloa aina kun mahdollista!

Anonyymi, ne joista sammakot on inhottavia luulee varmaan että ne on limaisia, niiden olisi pitänyt saada sammakko käteen lapsena (tai viimeistään sitten aikuisena). Meilläkin oli kotona sammakon kutua mamán tuomana useina vuosina, oli hirmuisen kiva seurata niiden kehitystä. Ja aina kiva pelastaa ne 'omat' sammakot!