Viimeiset viestit

Vielä viestittelen Viesti-sarjan maalauksilla. Kaikki maalattu paksulle kauniisti hohtavalle silkille. Harmi ettei valokuviin saa sitä hehkua ja värien kerroksellisuutta. Mutta vielä ehtii Kaaniin katselemaan!

Rakkauskirje
Koko 80cm x 100cm

Ystävältä
Koko 70cm x 120cm

Lemmekkäät viestit
Koko 50cm x 160cm

Muisto
Koko 160cm x 70cm

Sähköpostia
Koko 80cm x 110cm

Viestikkäät tyynyt

Piditteköhän eilisen postauksen kankaista? Jos piditte, kenties ilahdutte Viesti-sarjan tyynyistä (kuvat eivät ole mittakaavassa, mitat kuvateksteissä). Tyynyjen kangaslaatu ihanaa paksua Canvas-puuvillaa, täyte kestävää patjateollisuuden ylijäämää rouhittuna. Päällinen on irrallinen ja molemmat kestävät konepesun.

Pitkulainen sisustustyyny 65cm x 40cm

Tässä koko 60cm x 60cm, sopiva koko sohvalle tai sängylle. Ihanan pehmeitäkin ovat.

Lisää pitkulaisia 65cm x 40cm.

60cm x 60xm

Paksut ja pehmeät lattiatyynyt 80cm x 75cm. Eivätkä litisty pitkässäkään käytössä.

Lattiatyynyn kaverina pitkulainen.

Viesti

Näyttelyni Kaanissa on pystyssä vielä kolme päivää. Otan malttamattomana kuitenkin pienen varaslähdön ja esittelen jo tänään uuden Viesti-kuosin kankaat. S'il vois plaît ystäväni.

Viesti

Kirje

Kaipuu

Myrsky

Muisto

Sunnuntai on kissanpäivä

Kissoilla on kummallinen kyky löytää aina uudet nukkumispaikat. Jos lasket jotain hetkeksi kädestäsi (ja se on pehmeää), käännät selkäsi, ja kas, pian siinä kellii kissa autuaita unia. Aamulla heitin nojatuoliin pari tyynyä järjestellessäni ja saman tien siihen hypähti sunnnuntain laiskottelija.

Olenkin ollut sitä mieltä ettei tuoli ole ollut riittävän pehmeä ilman tyynyjä.

Kirjahyllyn kautta samoilla apajille oli tulossa toinenkin laiskottelija, vaan paikkapa olikin jo varattu.

Asettumispesut.

Aijai kun alkaa väsyttämään...

...ei meinaa millään pysyä silmät auki...

...ihan meinaa pilkityttää...

...josko ihan pienet ettoset ottaisi...

...aaah, paljon parempi, vielä silmät vähän auki jaksan...

...zzzzzz...

Sunnuntait on aika kivoja.

Oma koti-lehti, osa 2.

Oma koti kullan kallis-lehden numerossa 8/2010 julkaistiin viime kevään kuvausurakasta toinen osa. Kuvauksiin oltiin remontoitu vanha kaunis rintamamiestalo. Ensimmäisessä osassa esiteltiin kuisti jonne suunnittelin ja maalasin raikkaat Sitrus-tekstiilit. Muistin virkistys täältä. Toisen osan remontti käsitti yläkerran makuuhuoneen ja lastenhuoneen. Kuvia alla.

Nämä kaksi kuvaa ovat lehdessä aukeamana,
Rantakoski Designsin Viesti-sarjan laskosverho, päiväpeite ja tyynyt.

Laskosverho kokonaan ylävasemmalla.

Yläoikealla sängynpäällinen ja lattialla lapsille suunniteltu pehmeäksi topattu matto, eipä paina pikku polvia leikin kesken.

Artikkelista jäi vahingossa puuttumaan lastenhuoneen maalaus, sikäli huvittavaa että se on kuitenkin tekstin otsikossa. Laitan maalauksen teille nähtäväksi, sillä se oli tilaan suunniteltu. Huokaus.

Keiju-maalaus on paksua kauniisti hehkuvaa silkkiä.

Maalaus interiöörissään.

Lisää syksyn hehkuttelua

Loma on pidetty, lomanjälkeiset univelat nukuttu ja lomanaikaiset karanneet langanpäätkin saatu kiinni. Erittäin hyvä saldo siis, lomakin oli aivan ihanasti onnistunut kaikkine ulottuvuuksineen. Tänään otin ylimääräisen vapaapäivän ja vedän urakalla kunnon siivouspäivän jonka päätteeksi leivon porkkanakakun. Kunnon perheenemännän malliin ihan. Pesen täkit ja tyynyt, keittiön kaapitkin ja virittelen kynttilät niin että viikonlopun voimme vain fiilistellä. Tämä hetki tulee minulle joka syksy, että pesä pitää valmistella talvikuntoon (keväällä minulle ei tule ikinä kevätsiivousintoa, silloin polskahdan vain intoa piukalla luontoelämään, viis sisätiloista). Syksyllä on aivan toiset kujeet, silloin käännyn sisäänpäin ja puuhastan kodin talviunta varten. Minulla on uudet lakanat, eilen ostin uudet ihanat tyynyt, jotenkin eniten juuri sänky pitää saada puhtaaksi, pehmeäksi ja kutsuvaksi. Viimeiseksi viritellyt kynttilät ovat aina se tärkein piste i:n päällä. Ja Billie Holiday. Rakastan syksyä!

Syksyllä ruokavaliokin muuttuu, salaatit muuttuvat keitoiksi, pataruoat kutsuvat, kaikenlainen hauduttelu ja ylenpalttinen tuoksuvainen maustelu, alan leipomaan, erityisesti kuohkeita ja mausteisia kakkuja ja samettisia aromikkaita piiraita. Pimeät illat ovat pitkiä ja tunnelmallisia puuhastella keittiön puolella punaviinilasillisen kanssa* (ja taas Billie Holidaytä). Rakastan syksyä!

Entäpä vaatetus, villasukat, sametinpehmeät oloasut, villapuserot, paksut lohtuhuivit, painavat takit, saman torkkupeitteen alle hautautuminen sohvalla jalat sikinsokin (moneskohan kerta kun fiilistelen näistä villasukka-asioista...). Sade on ihana, tulkoon tuutin täydeltä koko päivän, ei haittaa, ropisee ja sisälle saa hautautua (tai sateesta...). Sauna. Lämpimät vaahtokylvyt, kuumat juomat (ja B. H.) Ja taas rakastan syksyä!

Nyt lopetan itseni toistamisen ja tarjoilen teille ihanan täydellisesti syysiltaan sopivan herkun:

Maailman paras porkkanakakku

Pohja:
4 munaa
4dl sokeria
225g sulaa rasvaa (voita...)
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
300g porkkanoita

Kuorrute:
200g tuorejuustoa (Philadelphia on sopivasti mauton vaihtoehto tähän)
Vajaa paketti tomusokeria
4tl vaniljasokeria
1 rlk sulatettua rasvaa

1. Raasta porkkanat raastinraudan soseutusterällä (Huom! Vain tällä terällä saat samettisen kostean ja tasaisen kakun)
   
2. Vatkaa munat ja sokeri erityisen hyvin vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Lisää herkullinen sula voi.
4. Sekoita kuivat ainekset yhteen ja yhdistä edellisiin. Mittaa mausteet anteliaasti.
   
5. Lisää porkkanat, sekoita keveästi ja kaada voideltuun pyöreään vuokaan
6. Paista puolisen tuntia-tunti. Kakun tulee olla juuri ja juuri kypsä, paisto ei missään tapauksessa saa mennä kuivaksi. Tsekkaa tikulla ja vahdi kakun keskusta kohoamista (kun se on kohonnut korkeammaksi kuin reunat, kakku on valmis). Anna kakun jäähtyä kokonaan ennen kuorrutteen lisäämistä.
   
7. Sekoita kuorrutteen ainekset sekaisin, tomusokerin määrän voit maistella itsellesi sopivaksi. Jos pidät juustoisemmasta jätä tomusokeri vähäiseksi, liialla tomusokerilla saat helposti äkkimakean kakun.
   
8. Levitä kuorrute hellästi kakun päälle (suosittelen jättämään koristukset, henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi hyvä porkkanakakku pilataan nonparelleilla tai muilla hileillä...).
9. Tarjoile sellaisena iltana kun tuuli ulvoo ulkona, keitä seuraksi mausteista omenateetä, vedä villasukat jalkaan, hautaudu sohvaan ystäväsi-miehesi-lapsesi-kirjasi-lempisarjasi kanssa ja nauti törkeästi ainakin kaksi suurta palaa!

* Löysin laivalta ihanan Etelä-Afrikkalaisen punaviinitutavuuden, Plaisir de Merle, cabernet sauvignon. Juuri sellainen syysiltoihin sopiva, maukas, tumma ja pehmeä. Suositelen lämmöllä tätä viiniä, jos ei nyt porkkanakakun kanssa niin ainakin sitä valmistellessa.

Nautiskelkaa!

Sammakoita

Laukut on jo pakattu, kädessä rauhallisen aamun suuri vaniljalatte. Kynnet lakkasin äsken ja nyt voin varovaisesti näppäillä ja kertoa teille vielä erään kivan asian kesästä (kynsien lakkaus on luksusta minulle koska silloin tiedän etten ole juuri menossa upottamaan sormiani maaliin). Olen ilolla lähdössä matkaan, mutta aina matka-aamuna mietin että olisinko kuitenkin ollut onnellisempi laiskotellessa ihan kotisoffalla, nukkumassa pitkille aamupäivään... Käykö teille koskaan näin? Kuitenkin reissusta nautin täysillä, laiskuuskohan sitten iskee lähdön hetkillä.


Niin, yksi kivoimmista kesän kokemuksista on ehdottomasti olleet sammakot. Niitä on ollut hirveän paljon enemmän kuin aikaisempina kesinä. Minusta ne ovat yksi sympaattisimmista eläimistä. Laajasalossa pomppii muhkuraisia korvapuustin kokoisia rupisammakoita, ne hyppäävät laahustamalla, yhden harkitun hitaan ja lyhyen riuhtaisun kerrallaan, vähän pitkästyneen oloisesti, eikä niillä ole kiire mihinkään ikinä (jos niitä kohti kävelee, kiertävät ne hitaasti piiloon peräti kantapään taakse). Ja sitten niitä pienempiä tummia sammakoita jotka hyppäävät korkeammalle kuin pidemmälle. Huvittava näky, hurja retkahtava hyppy korkealle jalat harallaan ja nopeasti perään toinen, ja kolmas. Hyperiä intoa piukalla nämä.

Erään pidemmän hellejakson jälkeen satoi pari tuntia kunnolla vettä. Ilma oli kuuma ja painostavan kostea. Lähdimme silti pyörä-juoksulenkille belgialaisen miehen kanssa. Kun astuimme metsän halki kuljettavalle kävelyreitille huomasimme heti että reitti oli aikalailla varattu. Sammakoita oli ryöminut ties mistä kolosista tielle ja niitä oli kymmeniä ja kymmeniä. Pyöräileminen oli vaikeaa koska niitä oli niin paljon. Pitkän lenkin puolivälin jälkeen sammakot alkoivat näyttää huvittavasti sumopainojioilta tai punnertavilta yrmyilmeisiltä ukoilta. Siinä vaan istuivat liikkumatta ja tuijottivat ties mitä. Kummallisia ja hauskoja otuksia.

Mietin polkiessani etten enää muista miltä tuntuu ottaa sammakko kämmenelle. Muistan kyllä lapsuudestani että se oli jostain syystä hauskaa. Niinpä kun tapasin viimeisen sammakon kotiportailta otin sen käteeni. Se oli hauskaa. Sen pienet herkät varpaat rapisivat kuivasti kämmentä vasten, alaleuka pumppasi tauotta ja se tuijotti ilmeettömänä, muina miehinä naamaani. Istui vain siinä sitten. Suosittelen kokemusta, erityisen hauska tunne. Vielä nimittäin ehtii, toissapäivänä viimeksi poimin minikokoisen portailta pimeästä ja kiikutin syrjempään. Sitten mietin olikohan siltä mennyt kauan kun se oli portaat ylös kivunnut. Joutuikohan aloittamaan happamana taipaleen uusiksi.

Rauhaa teille

Minulla oli viime maanantai-iltana jouluolo. Makasin sängyssä unta odotellen ja tuntui joululta. Se johtui siitä että pitkä ja erityisen kiireinen ja viimeisilleen virutettu rupeama (vedin viimeiset työpäivät aamutunneille) oli onnellisesti ohi ja tiesin että saan nukkua rauhallista unta, herätä vaikka iltapäivällä jos haluaisin, eikä seuraavana päivänä tarvitse tehdä mitään. Ei mitään! Oli niin hyvä ja rauhallinen olo, onnellinen.

Tällä viikolla olen sitten keräillyt langanpätkiä, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Tehnyt odotamaan jääneitä töitä, paketoinut asioita pois, raivannut työhuoneeni kuntoon. Koska ensi viikon olen lomalla! Ihan oikealla lomalla jolloin en aio edes ajatella töitä (paitsi postitella näyttelykutsut, mutta sitä ei lasketa). Huomenna suuntaamme belgialaisen miehen kanssa eksootiseen lomakohteeseemme - Ruotsiin. Uskotteko että laivamatkat ja Tukholma (jossa yövymme muutaman yön) ovat aivan ihanan erilaisia ulkomaalaisen kanssa koettuna, hänellä kun ei ole ällöttäviä muistikuvia teini-iän örvellysmatkoista. Laivat ylittävät eksoottisuudellaan jopa Ruotsinmaan. Ja belgialainen mies pääsee testaamaan opettelemaansa ruotsinkieltä käytännössä, se luultavasti ylittää jo oman ruosteisen taitoni.

Viikon lopulla saan vieraakseni yhden rakkaan ystävän Kuopiosta jonka kanssa menemme lomateeman mukaisesti Ikeaan. Lauantaista sunnuntaihin pistäydymme Ruotsia eksoottisemmassa maalaismaisemassa toisen rakkaan ystävän luona, pinnistelen jo etukäteen etten kaappaa kissanpentua taskuuni ja juokse... Pakko myöntää että olen ihan täpinöissäni niistä (kissanpentuasioissa ei varmaan koskaan kasva oikein aikuiseksi).

Minusta viikkoni kuulostaa maailman parhaalta, mahassa myllähtää onnentunne. Kissarouvista tulee huolehtimaan mamá jolle olen leiponut pakastimeen maustekakun ja fetapiiraan, ostanut pullon punaviiniä ja kaksi olutta jääkaappiin. Heilläkin pitäisi siis kaikki olla kunnossa.

Nämä vielä nimeämättömät pikkupojat odottavat vierailuani...

Sekä serkkutytöt Nuppu ja Sisu

Kuvat yllälinkitetystä blogista

Näyttely nimeltään "Viesti"

Syyskuun ajan Rantakoski Designsin Viesti-näyttely Kaanissa. Esillä seinäkankaita, maalauksia ja sisustustuotteita. Alla maistiaisia (lisää kuvia seuraa myöhemmin). Kaani löytyy Fredrikinkatu 43:sta. Tervetuloa!

Rauha

Kirje

Ystävältä

Rakkauskirje

Viestityynyjä

Myrsky ja Sähköposti

Myrskyn alla suuria lattiatyynyjä ja myrskyinen sisustustyyny

Muisto

Muisto-päiväpeitteellä Sulkakirjetyynyjä

Erikokosia kirjeitä

Viesti-sarjan pyyhkeet:

Beesit

Mustat


Savunharmaat