lauantai 12. joulukuuta 2009

Kierrätyslahjontaa

Keskustelin ystäväni kanssa kierrätyksestä. Sivuraiteena luisuimme kierrätyslahjoihin, ilmiö jonka molemmat tunnistimme lapsuudesta saakka. Niitä lahjoja jotka tuttavasi on saanut omalta tuttavaltaan pitämättä siitä, ja lahjoittaa lahjan näppärästi seuraavana juhlapäivänä sinulle. On hyvin mahdollista että tuttavasi tuttava on myöskin saanut lahjan omalta tuttavaltaan ja niin edelleen.

Kierrätyslahjan tunnistaa aina, ihan turha kuvitella että ei tunnistaisi. Se on jotain jossa ei ole ns. syytä, sinä et pidä esineestä, tiedät hyvin ystäväsi maun ja sen ettei esine ole hänenkään mielestä kiva, ja tiedät yhtä hyvin että ystäväsi tietää sinun makusi ja tietää siksi ettei esine ole sinunkaan mieleesi. Laiska kierrättäjä ei vaivaudu edes feikkaamaan pakkaamalla lahjan uudelleen, vaan ojentaa lahjan sinulle nuhjaantuneessa ja ryppyisessä sellofaanissa. Klassisia kierrätyslahjoja ovat kaikenlaiset tuikkuastiat, jouluaiheiset mukit ja minitaulut, esim. Heljä Liukko-Sundströmin pienet kuvalautaset. Takuuvarma kierrätys on myös vihreät kuulat ja Finlandia marmeladit, ainakin jos saat ne joltain muulta kuin 85v. Terttu-tädiltä. Kukaan nuorempi ei tosissaan kuvittele niissä olevan mitään hienoa ja hyvää.

Kierrätyslahjojen lisäksi voit tunnistaa ale-lahjat. Niistä puuttuu järki samalla tapaa kuin kierrätyslahjoista. Et pysty löytämään yhtään syytä miksi sinulle on ostettu juuri tämä lahja. Tavallisimmat ale-lahjat ovat kirjoja. Kirjalahja on kyllä aina toivottu, mutta saatkin paketista kirjan joka ei kuulu mielilukemistoosi, eikä myöskään lahjan antajan mielilukemistoon. Toinen ale-lahjakategoria naisten kesken on kosmetiikka (ystävälläni oli näistä monta muistoa). Tunnistat alekosmetiikan siitä että paketti, ja itse tuote, on vähän nuhruinen, ei sellainen kliinisen streriilin ihana kuin kovalla rahalla ostettu, ja kaupan tätien varjelema tuote.

Periaatteessa olen aina kierrätyksen kannalla, ja tavallaan on parempi mitä vähemmän turhaa tavaraa ostetaan. Mutta naamioidut kierrätyslahjat ovat kuitenkin melkoista ystävän aliarvioimista. Paljon parempi jos kierrättäjä avoimesti kertoisi kierrättävänsä lahjaa, asia muuttuisi oitis ihan kunnolliseksi. Tai että löysi ihanan meikkituotteen alesta. Tai ettei lahjaa annettaisi ollenkaan. Sekin on aina hyvä valinta. Kahvikupponen ystävän seurassa riittää aina.

Supersäästäväinen, pula-ajan elänyt mummini lahjoitti usein joululahjansa seuraavana jouluna antajalle takaisin. Hänellä ei ollut välttämätöntä tarvetta käyttää lahjaa, reilusti sen myönsi ja palautti lahjan (mitään ei käytetä turhan takia). Tiesi että antaja siitä piti koska sen alunperin osti. Reilu peli.




2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

haluaisin tähän kierrättäjien joukkoon lisätä ne ihmiset, jotka korostavat sitä, että haluavat ostaa jotain PYSYVÄÄ. sitten juhlahenkilö saa pussilakanan, jonka tunnistaa alekorituotteeksi tai kamalan maljakon. minusta useilla on kyse siitä, että ne ei ilkee antaa rahana tai lahjakorttina lahjaan käyttämäänsä summaa.

kyse ei ole siitä, että lahjojen tarviis olla hienoja ja kalliita, mutta pitäis lahjan antajan olla itselleen ainakin rehellinen.

niih.

Anna kirjoitti...

Totta, mukavampi olisi saada kymppi kuin maljakko jota pitää koettaa säilöä jonnekin komeroiden nurkkiin.

Kivan lahjan ei todella tarvitse olla kallis. Vaikka se kahvikupponen ystävän seurassa. Sain teininä mamálta kuskauslahjakortteja kun ystävä muutti toiselle puolen kaupunkia. Loistava lahja.