lauantai 31. joulukuuta 2011

Uusi vuosi tuokoon kaikkea hyvää

Olipa muuten tänä vuonna joulu nopea. Meni ihan tuosta vaan, jollotteli ohitte ihan omia aikojaan. Mitenkäs se noin. Minusta olisi voinut seurustella kanssamme pari päivää pidempään. Jouluaattoyönä kävimme haudoilla ja huomasin etten ehtinyt ihan päästä joulutunnelmaan ennen kuin se tuli jo. Lievästi harmitti koska olen ns. jouluihmisiä. Olisin halunnut seikkailla reseptimaailmassa ja fiilistellä joulupöydän antimilla, makustella mitä laittaisi. Ehkä myös levätä ennen joulua vaikkapa päivän. No, kaikesta huolimatta joulu on mukavaa aikaa aina. Vähemmällä fiilistelylläkin. Ensi vuonna voin miettiä jättäisikö viimeisen viikon ennen joulua vähän kevyemmäksi töistä.

Nyt laiskottelen sohvalla, mitäs muuta (voi sen laiskotteluvajeen täydentää joulun jälkeenkin). Mietin jaksaisiko vetää villasukat jalkaan ja viritellä jouluvalot viimeinkin terassille. Samalla hakea se täkki joka on tuulettunut siellä kaksi viikkoa, varmaan jo riittävän raikas. Toisaalta tässä on ihan kiva näin, torkkupeiton alla, kissa kehrää toisella reidellä, toisella tasapainottelen tietokonetta. Kissa välillä sivusilmällä huomauttaa että siirtäisitkö sitä vehjettä hieman sivummalle, ikävästi painaa kylkisiivuun. Se sai ja söi juuri lautasellisen lempiruokaansa eikä jaksaisi nyt mitään häiriöitä, kiitos.

Viettäkää armaiset ystävät mitä parhain vuoden vaihde. Ilman minkäänlaisia häiriöitä, tekin. Syökää lautasellisia lempiuokianne ja nautiskelkaa. Toivon teille kaikille hirmuisen hyvää uutta vuotta! Kiitos kaunis kaikille täällä vierailleille, ilostutatte minua suuresti.

torstai 22. joulukuuta 2011

Toivon ja toivotan hyvää joulua!

Kas näin päättyi vuoden viimeinen työpäivä. Niin jos ei lasketa puotivuoroa Kraftissa 30.12. Aika mahtava fiilis on, selvisin tästäkin jouluhärdellistä hengissä. Huomenna jouousiivous ja sitten joulun ja loman viettoon. Sanoinkuvaamaton helpotus ja onni ja ilo. Kirjojakin on varattu luettavaksi, digiboksissa katsottavana kaikki syksyn herkut joita en ole ehtinyt katsoa. Voi jehna.

Rakkaat ystävät, ihanaista ja rauhaisaa joulua teillekin. Laiskotelkaa, nautiskelkaa, olkaa hiljalleen ja rauhassa, tavatkaa ihania ihmisiä, pitäkää pyjamapäiviä, saunokaa, syökää niin että napa ruskaa. Joulu on ihanaa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Rauhan hetki

Arvatkaapa mikä minulla on nyt? Minulla on hiljainen ja rauhallinen kahvihetki. Ja joulupipareita. Ja yhen äkkiä hirmuisen hyvä olo. Mitään muuta ei juuri nyt käsillä kuin tämä kahvikuppi. Ei järisyttävää kiirettä hörppiä se pikaisesti. Ihan vaan halusin jakaa tämän autuuden ja rauhan mahassa kanssanne. Kahvihetken.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuka pelkää eniten

Hesarissa kerrottiin että tämä joulukuu on ollut pääkaupunkiseudulla vetisin 50 vuoteen. Eipä haittaa. Ei, vaikka olenkin vankumaton lumi-pakkastalven kannattaja. Mutta nyt olen ihanasti päässyt koko syksyn pyörällä töihin, ette arvaa miten iloitsen siitä. Enää en edes pelkää hiekoitussoralla ajamista vaikka kurveissa se luistaakin pyörän alla, talvijäillä en kuitenkaan uskalla pyörän selkään. Vielä? Sateella auttaa sadeviitta joka kovilla tuulilla paukkuu selässä.

Ajan töihin mukavaa reittiä joka seurailee meren rantaa. Eräässä kohtaa matkaani on paikka jossa ihmiset käyvät säännöllisesti syöttämässä sorsia. Siinä kohtaa on pieni silta ja virtauspaikka, meri pysyy sulana pitkään. Tässä syksyn mittaan olen seurannut miten sorsien määrä on vakaasti kasvanut tällä paikalla (+ kaksi joutsenta). Nyt niitä on kuhisemalla. Reilu sata ainakin. Hirmuinen meteli niistä lähtee kun ohi ajaa, ne innostuvat jokaikisestä ohikulkijasta.

Eräänä viimeviikkoisena aamuna paikalla oli isoäiti n. 4-vuotiaan lapsenlapensa kanssa. Isoäiti tunki pojan käteen vaaleaa paahtoleipäviipaletta. Sorsia tungeksi jaloissa ja ympärillä, lisää nousi maihin tasaisella vaappuvalla virralla, osa yritti hypähdellen napata leipää pojan sormista. Ohiajaessa kuulin pienen kauhusta piukan äänen huutavan EMMÄÄ USKALLA! Johon isoäiti huusi vastaan ÄLÄ HUUDA, NE PELÄSTYY.

Minua nauratti vielä työhuoneellanikin.

Sivumennen sanoen eilen oli meren pinta tulvinut niin että jouduin muutamasta kohtaa ajamaan takaisin päin ja menemän kiertotietä. Reitti kulkee em. pienen sillan ali, tie kurvaa tiukasti sillan alle. Eilen pyyhähsin alamäkeä vauhdilla sillan alle ja ehdin juuri ja juuri ajoissa jarruttaa, vettä oli tien päällä reilu metri. Se mikä minua ajoissa varoitti oli juuri sorsien kaakatus. Ne uivat nokat ammollaan auki, pullaa vailla, minua vastaan. Pyörätiellä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Ilona

Ilonassa (numero 50.) ollaan hauskasti "Suurmiehen syleilyssä". Teksti on hykerryttävä, " Miltä tuntuisi suihkun jälkeen kietoutua Marsalkka Mannerheimiin tai Urho Kekkoseen? Entä kuinka moni haluaisi saunakaverikseen entisen presidentin? Anna Rantakosken suunnittelemat Suomalaiset Suurmiehet-sarjan pyyhkeet tarjoavat mahdollisuuden kumpaankin. Listalta löytyvät lisäksi Jean Sibelius ja Tauno Palo. Ehkä seuraavan pyyhkeen voisi valmistaa Mikael Granlundista?"


maanantai 12. joulukuuta 2011

Kiitos pähkinöistä

Tsah tsah, yksi kaksi, kuuluuko? Onpas ollut täällä hiljaista, mutta muuten ei. Kolmet messut takana ja ne menivät kaikki reilusti yli odotusten. Ensi viikonloppuna vielä yhdet messut Korjaamolla ja koko viikon kauhia kiire tehdä tuotteita sinne myyntiin. Se varasto jonka pelkäsin liian suureksi on nyt mennyt kuumille kiville. Kiva että on kiire, yrittäjän sydän hyrrää, pähkinöitä talven varalle.

Tiedän että alkuvuosi on aina kovin hiljaista aikaa, kauppa käy hitaasti, myös jälleenmyyjillä, eli tilauksia ei satele sieltäkään suunnasta. Toinen hiljainen aika on kesälomakausi. Näistäkin kausista pitää selvitä maksamalla kaikki juoksevat kulut, siksipä joulu tuo henkireiän tallentaa pennosia näille hetkille. Ihana tunne kun stressi vähenee sitä mukaa kuin jemmatilin summa kasvaa. Tietoa että selviää kuivista kausista.

Ihmiset usein kyselevät ettenkö keksisi jotain muuta työtä näille hiljaiselon päiville, mutta totuus on se että on ihan kiva löysentää tahtia välillä. Aikaa varastojen täydentämiseen tulee olla myös, uusien ideoiden kehittelyyn ja kokeiluihin. Jos koko ajan olisi tasainen menekki, en ehtisi tehdä noita tuikitärkeitä asioita.

En ole ehtinyt tehdä uusia maalaussarjoja pitkilleen, niihin olenkin varannut alkuvuoden päivät, aion nautiskella ja maalailla, kehitellä jonkinlaista näyttelykuviota, katsoa minne pensseli vie. Kokemuksesta tiedän että jos minulla on oikeasti aikaa maalaamiseen, aloitan suunitelluista ja luonnosteluista, sitten pää alkaa jylläämmään omiaan, uusia ajatuksia, kuvia, värejä ja ideoita alkaa pulppuamaan. Tämä flown tila on ihana. Ihana! Siihen ei ole usein aikaa, se vaatii muutaman viikon maalausrauhan. Mutta nyt olen karsinut kalenteristani alkuvuoden tähän. Tunne on kuin odottaisi jotain kivaa matkaa, tuntematonta ja kiinnostavaa.

Sitä kun ajattelee niin kylläpä ilostuttaa.

Kiitos kaunis kaikille myyjäis- ja joululahjaasiakkailleni. Olette ihania!



Kuva Cheesburgerilta, taas kerran.